Tervetuloa vierailulle Mikkelin valokuvakeskukselle!

Mikkelin valokuvakeskus on monipuolinen, valokuvataiteeseen erikoistunut taidekeskus ja museo, joka sijaitsee kauniissa suojelurakennuksessa lyhyen kävelymatkan päässä Mikkelin torilta. Keskuksella on viisi luksusgalleriatilaa: Galleriat I–III, Aulagalleria ja Sali. Mikkelin valokuvakeskus kuuluu Suomen Museoliittoon.

Aukioloajat

ke–pe klo 11–17, la klo 11–15
su–ti suljettu
Esteetön pääsy: invahissi ja -WC

Yhteystiedot

Mikkelin valokuvakeskus
Puistokatu 3
50100 Mikkeli
Puh. 045 1494866
info [at] mikkelinvalokuvakeskus.fi

Pääsymaksu

Aikuiset 8 €
Eläkeläiset, opiskelijat, varusmiehet,
työttömät 4 €
Alle 18-vuotiaat ilmaiseksi

Meillä käy Museokortti.

MIKSI TAIKE LOPETTI MIKKELIN VALOKUVAKESKUKSEN VALTIONAVUN?

Tiedote:

https://mailchi.mp/f5410d0a65e8/miksi_taike_lopett...

JUURI NYT
Medialeiri nuorille - Oma kuvakirja
26.2.–1.3.2024

Medialeirillä on haettu inspiraatiota valokuvakeskuksen laajan kirjaston teoksista.

NÄYTTELYMME NYT
22.2.–30.3.2024

Jake Kukowski: St. Louis Blues, 2008.

LAJIEN VÄLISESTÄ SUHTEESTA
Jake Kukowski

22.2.–30.3.2024

Kuvaukseni kohteena ovat pääasiassa ihmiset tai eläimet ja useasti molemmat samassa kuvassa. Eläinlääkärin ammattini kautta joudun useasti pohtimaan oman lajini suhtautumista toisiin lajeihin ja varsinkin ihmisen luomiin lajeihin eli kotieläimiin. Myös kahtiajako ns. hyötyeläimiin ja lemmikkieläimiin on asia, joka nousee kuvissani väistämättä esiin.

Jake Kukowski (s. 1962, Essen, Saksa) on asunut 30 vuotta Suomessa ja toiminut tämän ajan eläinlääkärinä kuntapraktiikassa. Valokuvaus on ollut hänen intohimonsa jo kauan. Tällä hetkellä Kukowski opiskelee Riveria-ammattiopistossa, josta hän saa keväällä 2024 valokuvaajan ammattitutkinnon (VAT). Aiemmin hän on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin.

Antti Yrjönen: Kiova, Ukraina, 27.1.2023

PIMEÄKSI POMMITETTU MAA
Antti Yrjönen

22.2.–30.3.2024

Venäjän Ukrainaan kohdistaman suurhyökkäyksen alkamisesta on kulunut pian kaksi vuotta. Sota on alusta asti vaikuttanut kaikkien ukrainalaisten elämään. Kaukana eturintamasta ilmahälytykset repivät lapsiperheitä öisin pommisuojiin.

Taistelukentällä toistuvasti hävinnyt Venäjä ryhtyi loppusyksystä 2022 järjestelmällisesti tuhoamaan Ukrainan sähkölaitoksia ja energiaverkkoa. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti siviileihin. Tavallisten ihmisten arkea kuormittavat sähkökatkot, jotka pahimmassa tapauksessa kylmentävät kodit ja katkaisevat veden­tulon päivä­kausiksi. Energiaa joudutaan säännöstelemään.

Sähkön puute tekee hallaa liiketoiminnalle ja vaikeuttaa harrastamista. Sähkökatkoilla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia, kun koulutkin kylmenevät. Ukrainassa kasvaa sukupolvi, jonka sulki koteihinsa ensin pandemia ja sitten sota.

Antti Yrjönen (s. 1992) on tamperelaislähtöinen kuvajournalisti ja dokumentaarinen kuvaaja. Hän on viettänyt sodan aikana useita kuukausia Ukrainassa dokumentoiden kriisin vaikutuksia siviilien elämään.

Valokuvillaan Yrjönen pyrkii paitsi näyttämään katsojalle paikkoja ja näkökulmia, joihin tämä ei ilman kuvia välttämättä pääsisi, myös haastamaan vallitsevia kulttuurisia kertomuksia ja purkamaan stereotypioita.

Yrjönen on palkittu useita kertoja Kuvajournalismikilpailussa. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Suomen Kuvalehden journalistipalkinto osana Poikkeustila 2020 -työryhmää.

Parhaillaan Yrjönen työstää kirjaa Ukrainan sodan vaikutuksista globaaliin ruokaturvaan.

"Haavoittunut ryssä Omelian kylässä. 1941.07.25." Kuva: E. J. Paavilainen.

SODASSA HAAVOITTUVAT KAIKKI
Löytöjä tiedotuskomppanian kuvaajien kokoelmista

22.2.–30.3.2024


Toisen maailmansodan (1939–1945) aikana Suomen armeijan tiedotuskomppaniassa palveli satoja taiteilijoita ja tiedotusalan ammattilaisia. Sotaan lähdettiin paitsi tavanomaisin asein, mutta myös kynin, kameroin ja siveltimin. Propagandasta ja taiteesta sen osana oli myös Suomessa kehittymässä "uusi aselaji”.

Oikeanlaisella tiedottamisella pidettiin taistelutahtoa yllä rintamalla, mutta ennen kaikkea valettiin uskoa oman asian oikeutukseen kotialueella.

Kesän näyttelyä on editoitu lisäämällä kaksi julistetta (Hevoset sodassa | Horses at War). Hevonen on ollut sodassa erittäin tärkeässä asemassa. Kun elettiin 1940-lukua, ei hevosesta vielä tohdittu käyttää hän-pronomia. TK-komppanian kuvaaja A. Viitasalo onkin kirjoittanut kuvatekstiin: "Sonja on nimeltään". Nykyään jopa puutarhan kesäkurpitsaa kutsutaan sujuvasti "Hän".

Sodassa haavoittuvat kaikki -näyttely esittelee sodan epäinhimillisyyttä TK-kuvaajien suorastaan mykistävän koskettavin otoksin. Näyttelyn aineiston ovat koonneet valokuvakeskuksen hallituksen jäsenet Olli Jaatinen, Pasi Räsämäki, Heli Seppänen ja Simo Väisänen. Näyttelyksi sen on työstänyt valokuvataiteilija Olli Jaatinen.

Näyttely on kunnianosoitus kaikille noin viidellekymmenelle TK-kuvaajalle, jotka asettivat henkensä altiiksi vaarallisissa rintamaoloissa.


SOTASAIRAALA NRO 17
Otoksia sairaanhoitaja Veera Pekkasen kokoelmista

22.2.–30.3.2024


Mikkelin lääninsairaala toimi talvi- ja jatkosodassa sotasairaala nro 17:nä. Rintamalla haavoittuneet siirrettiin joukkosidontapaikkojen kautta sisämaan sairaaloihin, joissa pääosa hoidoista tehtiin.

Veera Pekkanen (os. Fagerström, 1912–2004) toimi 17. sotasairaalan sairaanhoitajana. Hän keräsi sairaalan toiminnasta valokuvia, jotka hänen poikansa Timo Pekkanen lahjoitti Mikkelin valokuvakeskukselle. Valokuvien ottajista ei ole varmaa tietoa.

Veera Pekkasen kokoelman kuvissa haavoittuneet toipilaat saavat päivittäistä hoitoa sairaalan tiloissa. Välillä heidät on viety luontoretkelle. Kokoelmassa on myös kuvia lääninsairaalan saamista vaurioista: muun muassa leikkaussali oli saanut täysosuman.

Pekkasen kuvakokoelman on näyttelyksi editoinut valokuvataiteilija Olli Jaatinen.

Ella Miller: "Harry, Ethel, Ilmi, Eine, Majlis, Armas Inkilässä 1922”


INKILÄNHOVIN ELÄMÄÄ 1900-LUVUN ALUSSA
Millerin sisarusten kuvaamana

22.2.–30.3.2024


Juvalaisen Inkilän kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Tuolloin seutua kutsuttiin Laihaniemeksi. Inki-niminen mies oli se, joka tarinan aloitti: vuonna 1572 Ingilässä mainitaan olleen kolme hevosta, kolme lehmää, seitsemän lammasta ja vuohi. Perinne on säilynyt.

Vuosisatojen kuluessa Inkilänhovi on vaihtanut omistajaa useaan otteeseen. Pistooliseppä Tuomas Juhonpoika isännöi tilaa 1600-luvulla. Hän jätti jälkeensä tilalle yhä käytössä olevan nimen Sepänniemi.

Suuren Pohjansodan aikaan 1700-luvun alussa isännyyden jakoivat Tawastin veljekset, joiden elämää sävyttivät useat seikkailut, sotavankeudet, pakenemiset ja niistä seurannut sankaruus. Heidän sisarensa Kristina Tawast avioitui liivinmaalaisen Kristian Wahlin kanssa. Arvellaan, että Wahl olisi tuonut Balttiasta hernelajikkeen, joka tunnetaan Lundin geenipankissa nimellä ”Inkilän herne”.

Inkilän suuri nousukausi koettiin Poppius-suvun aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkuvuosina. Poppiukset olivat juvalaista pappissukua ja omistivat myös Vehmaan kartanon.

Poppiuksenperikunnalta kartanon osti 1847 kersantti Karl Miller, jonka suvun omistuksessa kartano oli 1970-luvulle saakka, jolloin Martti ja Annukka Talvela ostivat tilan. Inkilänhoviin tehtiin mittava peruskorjaus vuosien 1979–81 aikana. Talveloiden kiinnostus ekologiseen viljelyyn heräsi niinä vuosina, jolloin perhe asui Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, josta ekoajattelu alkoi levitä myös Suomeen.

Martti Talvelan kuoltua vuonna 1989 kartanon omistaa Talveloiden tytär Johanna miehensä Severi Hirvosen kanssa. Elinkeinona on luomuviljely ja lammastalous.

Valokuvaus kehittyi merkittäväksi tallennusmuodoksi Millerin suvun aikakaudella. Inkilänhovin jäämistö käsittää parikymmentä kuva-albumia ja tuhansia kuvia. Nyt esillä olevaan näyttelyyn on valikoitunut kuvia vain muutamasta albumista, jotka ovat Ella, Hugo ja August (Atte) Millerin kokoamia. Tarkkaa selvyyttä ei ole siitä, mitkä noiden albumien otokset ovat kenenkin näppäilemiä. Näin ollen tässä näyttelyssä voi olla mainitun kolmikon lisäksi useammankin Millerin otoksia.

Millerien valokuvien aiheet ovat yhtäältä perhealbumeissa yleisesti nähtyjä tilannekuvia, toisaalta ne kertovat kuvaajan pyrkimyksistä synnyttää jotakin klassista – elettiinhän tuolloin Suomen taiteen kultakautta, eivätkä Milleritkään ole voineet välttyä näkemästä Albert Edelfeltin tai Akseli Gallen-Kallelan maalauksia.

Näyttelyn kuvat ovat peräisin Johanna Hirvosen/Inkilänhovin, Heikki Millerin, Risto Millerin ja Torsti Millerin kokoelmista.

Näyttelyn on kuratoinut ja toteuttanut Mikkelin valokuvakeskuksen taiteellinen johtaja TaM Olli Jaatinen.

NÄYTTELYOHJELMA VUONNA 2024

11.1.–17.2.2024
Sali + Aulagalleria: Ripsu*
Galleria I: Sodassa haavoittuvat kaikki | Sotasairaala nro 17
Galleria II: Antti Yrjönen*
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

22.2.–30.3.2024
Sali + Aulagalleria: Jake Kukowski
Galleria I: Sodassa haavoittuvat kaikki | Sotasairaala nro 17
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

11.4.–25.5.2024
Sali ja Aulagalleria: Päivi Eronen
Galleria I–II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

8.6.–19.8.2024
Kaikki tilat: Neljä eteläsavolaista mestaria – Pekka Kautovaara, Otto Kohvakka, Ella Miller, Leo Montonen

5.9.–12.10.2024
Sali + Aulagalleria + Galleria I: Jussi Aalto
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

17.10.–16.11.2024
Sali + Aulagalleria: Risto Junnilainen
Galleria I: Heli Seppänen
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

21.11.–14.12.2024
Sali + Aulagalleria: Leena Louhivaara
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat
___

* Nämä on meidän näyttelyt nro 301–302

AIEMPIA NÄYTTELYITÄMME

Ripsu: Teos sarjasta Personas (kaksi hahmoa sängyllä), 2019

PERSONAS
Ripsu

"Tasapainottelu kunnollisen, järkevän ja hyvän maun sallimissa rajoissa ei aina ole mahdollista eikä tarpeellista. Myös neljän seinän sisällä voi vapautua tavalla, jossa selkään kasvavat siivet. Ripsu luo reipasta parodiaa naisten kotiin sijoittuvista luksuselämän esityksistä, joita tosi-tv-formaatit ja sosiaalinen media kiihtyvällä tahdilla tarjoavat."

- Anna-Kaisa Rastenberger, Suomen valokuvataiteen museon johtaja

Ripsu Hongisto-Salmi (s.1954 Savonlinna) on helsinkiläinen monialaisen taustan omaava valokuvaaja ja valokuvataitelija. Personas-näyttely koostuu Ripsun omakuvista, joita hän on kuvannut kotonaan Helsingin Töölössä. Kuvissa keskiöön nousee kypsä naisellisuus, nautinto elämästä, väreistä, luksuksesta ja rohkeudesta olla oma itsensä. Kuvissa roolit vaihtuvat nopeasti, mutta ne kaikki ovat yhtä tosia ja aitoja. Ripsun kuvien tyyli vaihtelee roolien mukana: osa kuvista on kuin muotilehtien luksuskuvastoa, toisinaan kuvissa näkyy siloittelematon arkisuus ja usein mukana on vapauttavaa itseironiaa ja parodiaa.

VALOISAT GALLERIAT
Mikkelin valokuvakeskuksen 300. näyttely


Mikkelin valokuvakeskus on syntynyt valtiojohtoisesti: Mikkelin läänin taidetoimikunta valitsi minut vuonna 1988 kuvallisen viestinnän ja valokuvataiteen ohjaavaksi läänintaiteilijaksi. Olin toiminut Helsingissä galleria- ja museotehtävissä taideopintojeni ohessa, joten keskuksen perustaminen oli opittujen taitojen täytäntöönpanoa Mikkelissä.


Keskuksen näyttelytoiminta alkoi syyskuussa 1989 Jukka Lehtisen näyttelyllä. Keskuksen järjestämissä näyttelyissä on esitelty tuotantoa ainakin tuhannelta valokuvataiteilijalta, valokuvaajalta, valokuvauksen harrastajalta ja kuvataiteilijoilta. Pääpaino on ollut nykyvalokuvauksessa, historiaa unohtamatta. Tärkeä merkitys on ollut myös erityisesti nuorten taidekoulutuksessa.

Näyttelyssä on mukana eteläsavolaisten tekijöiden lisäksi valtakunnallisia valokuva-alan keskeisiä vaikuttajia, jotka ovat olleet osaltaan tukemassa ja kehittämässä keskusta. Heistä haluan erityisin kiitoksin mainita Tuomo-Juhani Vuorenmaan ja Pete Aarre-Ahtion kirjojen teon oppi-isinäni sekä Pentti Sammallahden taiteellisena esikuvanani. Kiitokset myös sadoilletuhansille kävijöille, joita varten näyttelyitä on tehty.

Mikkelin kaupungin taholta haluan kiittää Heikki Hirvosta, joka vuonna 2010 toimi kaupungin sivistystoimenjohtajana. Ilman hänen uskoaan valokuvakeskuksen tarpeellisuuteen ei keskus todennäköisesti olisi enää olemassa: keskus joutui tuolloin luopumaan torin laidassa olleesta toimitilastaan, jolloin Hirvonen järjesti muuton ja remontin nykyisiin tiloihin Puistokadulle. Todiste siitä, että useimmat asiat ovat aika usein kiinni yhdestä, määrätietoisesta henkilöstä.


Mikkelissä 19.11.2023

Olli Jaatinen
valokuvataiteilija TaM



Näyttelyssä on esillä teoksia seuraavilta tekijöiltä:

Pete Aarre-Ahtio
Riccardo Branchicella
Stefan Bremer
Pekka Elomaa
Ismo Funke
Leena Halonen
Juha-Pekka Inkinen
Olli Jaatinen
Risto Junnilainen
Jerry Ketola
Olli Knuuttila
Mitro Kontturi
Jake Kukowski
Tiina Kylliäinen
Jukka Laitinen
Kare Lampinen
Birgitta Laurikainen
Jukka Lehtinen
Laura Luostarinen
Jyrki Markkanen
Kimmo Räisänen
Pasi Räsämäki
Pentti Sammallahti
Heli Seppänen
Timo Setälä
Kauri Tuononen
Hanna Vahvaselkä
Tuomo-Juhani Vuorenmaa
Simo Väisänen

Päivi Tuovinen: Peräpaise, 66°09'19.4"N 27°47'24.5"E. Posio, 2020.

ELSEWHERE SUOMI
Päivi Tuovinen

12.10.–18.11.2023

Päivi Tuovinen on kuvannut syrjäisten pikkukylien takamaastoja, jotka on nimetty alatyylisesti. Nämä dokumentaariset valokuvat ovat näkymiä Suomen luonnosta ja maaseudusta – sieltä, missä ei tarvitse odottaa vuoroa näköalatasanteelle tai kilvoitella vapaista rantapaikoista. Päästäkseen perille on käännyttävä pois valtateiltä, navigoitava jopa pikkukyliä syrjemmälle ja ajettava pitkin kapenevia metsäautoteitä.


Kaupungistuvassa kasvukeskuksien Suomessa nämä paikat on jo unohdettu. Paikkojen erikoiset nimet vilahtelevat silloin tällöin sanoina otsikoissa, mutta side paikannimen historiaan on ajan kuluessa katkennut. Ristiriitaista on, että nämä karulta kuulostavat paikat kuitenkin yllättävät kauneudellaan ja moninaisella luonnollaan.

Tuovinen kävi noin viidessäkymmenessä alatyylisesti nimetyssä kohteessa. Näyttely koostaa näistä 25 dokumentaarisen valokuvan sarjan. Näyttelyssä on esillä kuvia ympäri Suomen – muun muassa Hevonvitunsuolta, Helvetintakarämeiköstä, Kusipäältä, Pirunvitunnotkosta, Paskalomavaarasta, Perselävestä ja Haistvitunkaupungista.

Päivi Tuovinen (s.1978, Kemijärvi) on Helsingissä asuva valokuvaaja, joka on työskennellyt 20 vuotta kuvajournalistina pääkaupunkiseudulla. Tuovinen elänyt nuoruutensa Pohjois-Suomessa. Hän on valmistunut Aalto yliopistosta median laitokselta taiteen maisteriksi (TaM) sekä kuvataiteilijaksi (AMK) Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulusta.

Risto Vuorimies: Pertti pellolla töissä, 1974.

VÄKEVÄISILLÄ VIERAANA 1974
Risto Vuorimies

12.10.–18.11.2023

Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla elivät Väkeväiset Hellä ja Sulo sekä heidän poikansa Pertti. He viljelivät maata. Sulon kuoltua jäivät äiti ja poika jatkamaan työtä. Tila loppui, kun Pertin vaimo leskenä kuoli talon tulipalossa ja tila jäi juuri siihen makaamaan ja ränsistymään. Näistä aineksista on tämä näyttely koottu.


Risto Vuorimies (s.1948, Helsinki) on suomalaisen dokumenttivalokuvauksen ehdoton työntekijä, varsinkin 1970–luvun teokset suomalaisen rokin noususta ovat olleet laajalti nähtävillä. Hän kävi Tukholmassa Fotoskolania 1970–1972 ja toi Suomeen yhdessä valokuvaaja Ben Kailan kanssa ruotsinsuomalaisista kertovan valokuvanäyttelyn ’Siirtosuomalainen’. Risto Vuorimiehen valokuvakirja Hurriganes-yhtyeen alkuvuosista ilmestyy syksyllä 2023.

Ville Maanselkä: Luca, Arttu ja valomiekka. Medialeiri 2/2023.

MEDIALEIRI-EXTRA
Nuorten Medialeirit 2022–2023

12.10.–18.11.2023

Mikkelin valokuvakeskus on järjestänyt koulutusta erityisesti nuorille jo yli kymmenen vuotta. Medialeirit koulujen syys- ja talvilomilla ovat saavuttaneet vakiintuneen suosion. Parin viime vuoden aikana on keskitytty pääasiassa valokuvaukseen: lukuvuoden 2022–23 aikana keskus järjesti molemmista leireistä näyttelyt.

Nyt esillä on parhaita otoksia noista näyttelyistä sekä uuden, lokakuun lopulla toteutettavan leirin tuoreita kuvia, julisteita ja muuta sisällöntuotantoa mm. sosiaaliseen mediaan. Lokakuun leirin pääaiheena on Adoben Express-ohjelmaan ja sen lukemattomiin mahdollisuuksiin perehtyminen. Samalla leiriläiset saavat tehoannoksen valokuvauksen ilmaisusta sekä typografiasta.

Vesa Aaltonen: Naava, 2023.

METSÄLABORATORIO 2023
Vesa Aaltonen

31.8.–7.10.2023


Metsälaboratorio on turkulaisen valokuvataiteiija Vesa Aaltosen monialainen taiteellis-dokumentaarinen projekti. Kokeellinen ja kuvitteellinen työ käsittelee metsän syntyä, elämää ja sen tulevaisuutta. Metsälaboratoriossa käsitellään myös ihmisen muuttuvaa luontosuhdetta ja metsän vaikutusta ihmiseen, sekä yksilön mahdollisuuksia ja asemaa ilmastokriisin keskellä.

Valokuvataiteilija Vesa Aaltonen on työstänyt projektiaan vuodesta 2016. Työn luonne muuttui kokeellisempaan suuntaan, kun Aaltonen osti perinnönjaon yhteydessä 2 hehtaarin metsäpalstan isoisälleen kuuluneesta pienitilasta. Palstalla on nähty kuvitteelinen kaskenpoltto, siellä on tehty paikkasidonnaisia kokeellisia teoksia, metsään on tehty polku kävelemällä toistuvasti rajalinjaa pitkin. Työ projektin parissa jatkuu ja tulee saamaan vielä uusia muotoja.

Mikkelissä nähtävä näyttely koostuu pienimuotoisista tilateoksista, perinteisimmistä isoista valokuvataidevedoksista sekä työtä esittelevästä dokumentaarisesta kuvakoosteesta. Näyttely sisältää myös aiemmin julkaisemattomia teoksia, joissa Aaltonen on hyödyntänyt metsästä kerättyä ja sulatettua pihkaa.

Vesa Aaltonen (s. 1965, Pomarkku) on turkulainen valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Hän on valmistunut vuonna 1995 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta ja työskennellyt laaja-alaisesti valokuvauksen kentällä. Aaltonen on toiminut myös valokuvauksen opettajana Turun taideakatemiassa vuosina 1997–2005. Hän on ollut toteuttamassa erilaisia yhteisöllisiä valokuvausprojekteja, osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä sekä Suomessa että Ruotsissa vuodesta 1997 alkaen.

Tsernivtsin alue Romanian rajan lähellä on ainoa Ukrainan alue, joka on säästynyt ohjusiskuilta. Silti sota ahdistaa täällä enemmän kuin koskaan. Sodassa kaatuneen Volodymyr Hadzan ruumis on tuotu takaisin kotirintamalle. Hänen morsiamellaan Myroslava Boikolla (kesk) oli vaikeuksia pysyä pystyssä ruumissaatossa. Kuva: Rio Gandara/HS.

DOKUMENTTIKUVA NYT! 2.0
Ukraina-päivitys

31.8.–7.10.2023


Vuonna 2022 Mikkelin valokuvakeskus kokosi näyttelyn Dokumenttikuva NYT!, jossa oli mukana kuusi valokuvaajaa.

Nyt keskus on tehnyt näyttelystä Ukraina-päivityksen, jossa on viime vuodelta mukana Rio Gandara ja Juhani Niiranen. Heidän uusien kuviensa lisäksi keskus esittelee Sami Keron valokuvasarjan, jossa ukrainalaista, miinaan astunutta sotilasta operoidaan ensihoitoklinikalla sekä seurataan hänen toipumistaan kotona.

Annimari Taivalsaari
Paikka kuolemattomille
2019

Annimari Taivalsaari
PIILOTETUT POLUT

13.4.–27.5.2023

Kuvieni aiheena on usein myyttinen tai romanttinen maisema. Nykyistä teossarjaani olen työstänyt jo vuodesta 2015 ja se on ollut ensimmäistä kertaa esillä Galerie Pleikussa, Berliinissä 2016 nimellä On the Way to Magic Land. Laajimmillaan kokonaisuus on ollut esillä Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa Porvoossa syksyllä 2019. Teossarjan lähtökohtana ovat olleet omat patikointiretket useiden vuosien aikana. Matkan varrella sarja on täydentynyt uusilla teoksilla ja saanut uusia painotuksia.

Maisemassa teen matkaa itseeni välittäen omaa luontokokemustani ja mielenmaisemaani. Ajallisuus on läsnä maiseman jatkuvassa muutoksessa ja kerroksellisessa ulottuvuudessa. Näkyvän todellisuuden taakse kätkeytyy salaperäinen ja arvoituksellinen maailma, joka pakenee aikaa paljastaen itseään vain välähdyksittäin. Maisemassa tiivistyy haikeuden ja kaipuun tunne kaiken katoavaisuuden edessä, mutta toisaalta myös odotus uuden syntymästä ja kohtaamisesta. Aikatasot ja paikat sekoittuvat leikaten unen ja toden sekä menneisyyden ja nykyisyyden rajaa: näkyvä ja näkymätön kohtaavat ja maisemista muodostuu ajattomia, universaaleja maailmoja. Estetiikaltaan teoksiani on inspiroinut niin Itä-Aasian maisemaperinne kuin romantiikan ajan maalaustaide/symbolismi.

Annimari Taivalsaari on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi Imatran Taideoppilaitoksesta 1998 ja täydentänyt myöhemmin opintojaan kuvataiteilijan AMK-tutkinnoksi Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa. Vaikka Taivalsaaren teosten lähtökohtana on valokuva, hän usein kuvaa aiheita ja kerrostaa kuvia niin, että niiden visuaalinen kieli on lähempänä maalaustaidetta kuin perinteistä valokuvaa. Taivalsaari on pitänyt lukuisia näyttelyitä vuodesta 2000 niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Pentti Sammallahti
Cilento, Italia, 1999


Pentti Sammallahti
KUVIA KESKUKSEN KOKOELMISTA

13.4.–27.5.2023

Mikkelin valokuvakeskuksella on kokoelmissaan hieno sarja Pentti Sammallahden teoksia. Nyt esillä olevat kuvat vievät meidät Italiaan, Marokkoon ja Nepaliin.

Pentti Sammallahti
(s. 1950, Helsinki) aloitti valokuvaajan uransa 60-luvun alussa. Hän on ensimmäisiä suomalaisia valokuvaajia, joka on tehnyt elämäntyönsä valokuvataiteilijana. Käsityöläisyyttä arvostava tekijä tunnetaan myös valokuvien taitavasta vedostamisesta ja kuvien laadukkaasta painamisesta. Yksittäisten kuvien ohella hän on tehnyt teemallisia kirjoja ja kuvasalkkuja.

Medialeirin aluksi yksi galleriahuone pimennettiin ja siitä tehtiin camera obscura.

Nuorten medialeirin näyttely
PRIMITIIVISESTÄ DIGITAALISEEN

4.3.–27.5.2023

Mikkelin valokuvakeskus on järjestänyt koulutusta jo sen perustamisesta eli vuodesta 1988 lähtien. Painopiste on 2010-luvulla ollut nuorten koulutuksessa ilman pohjakoulutusvaatimuksia.

Leirin alkajaisiksi rakennettiin yhdestä galleriahuoneesta camera obscura eli pimeä huone. Ikkunat peittävään alumiinipaperiin tehtiin pieni reikä. Sen läpi heijastui kuva vastapäisestä näkymästä. Kohde oli Urheilupuiston koulun väistötilat eli parakkikoulu.

[Camera obscuran periaatetta on saatettu käyttää jo kivikaudella. Siitä on todisteena luolamaalauksia, joissa eläinten muotojen vääristymät näyttäisivät johtuvan siitä, että pinta, jolle kuva vinosti heijastui, ei ollut suora.]

Nuoret siirtyivät pimeästä huoneesta digitaalisen järjestelmäkameran toimintaan: muutamaan kameraan asennettiin runkotulpat, joissa on neulanreikä. Kivikausi ja nykyaika kohtasivat.

Seuraavaksi tutustuttiin studiokuvaukseen ja toteutettiin yhdessä muotokuvia ja kokeellisia liikesarjoja muun muassa valomiekalla valaisten.

Perehdyttiin kuvankäsittelyyn, näyttelysuunnitteluun ja vedostamiseen. Lopputuloksena on nuorten yhteinen näyttely, joka on avoinna keskuksen aukioloaikoina huhtikuun alkuun saakka.

Leirin kohderyhmänä oli vuosina 2007–2012 syntyneet nuoret ja leiripaikkana Mikkelin valokuvakeskus.

Leirin ohjaajina toimivat artenomi valokuvaaja, valokuvauksen lehtori Pasi Räsämäki ja taiteen maisteri, valokuvataiteilija Olli Savio.

Nuorten mediakoulutusta tukee Itä-Suomen Aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi.

Mikkelin valokuvakeskus ry:n vuosikokous pidettiin 27.4.2023

Kokous vahvisti vuoden 2022 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä nimesi hallituksen, jossa puheenjohtajana jatkaa Olli Savio (ent. Jaatinen). Sihteeriksi valittiin Heli Seppänen, varapuheenjohtajaksi Pasi Räsämäki ja jäseneksi Simo Väisänen. Vuoden keskeinen hanke on keskuksen omaa tuotantoa oleva kesänäyttely, joka lähestyy sotaa sekä historian että nykyhetken kautta.

Yhteistyökumppanimme

Luotettavia tulostusmateriaaleja ja -laitteita jo kaksi vuosikymmentä.

AIKAISEMPIA NÄYTTELYITÄMME

Verna Kovanen
Stop, 2020

Verna Kovanen
BROKEN HOLIDAY ALBUM

23.2.–1.4.2023

Broken Holiday Album -näyttely on valokuvaaja Verna Kovasen matka lapsuudesta tuttuihin perhelomakohteisiin. Lomakeskukset ovat mielenkiintoisia paikkoja, joissa henkilökohtaiset muistot yhdistyvät geneeriseen ja paljon kopioituun massaturismin luomaan konseptiin. Ne ovat paikkoja, joissa nostalgia, globaalit poliittiset kriisit ja matkaajan eskapistiset tarpeet sekoittuvat. Broken Holiday Album kertoo lomakohteiden lisäksi meistä matkaajista ja turisteista, sekä ajan kulusta ja siitä kuinka kaikki on muutoksessa halusimme sitä tai emme.

Verna Kovanen (s.1989, Helsinki) on Aalto-yliopistosta valmistunut valokuvataiteilija. Kovasen teoksista on julkaistu kaksi kirjaa (Broken Holiday Album, 2022 ja Näkymättömät, 2016) ja hänen teoksiaan on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea sekä kansainvälisesti. Kovasen osittain omaelämäkerrallisissa töissä käsitellään mielikuvituksen voiman, nostalgian ja muistin teemoja.

Alexandra Trufanova
Equivalents (Not Clouds) XXXVII
2021

Alexandra Trufanova
EQUIVALENTS (NOT CLOUDS)

23.2.–1.4.2023

Alexandra Trufanova tutkii Equivalents (not clouds) -sarjassaan digitaalisen valokuvan esteettisiä elementtejä sekä ohjelmistokehittäjän ja käyttäjän välisiä valtasuhteita.

Ennen kuvan näkymistä älypuhelimen näytöllä se kulkee monien ennaltamäärättyjen toimintojen läpi, joihin käyttäjä ei voi vaikuttaa. Taiteilija pitää sitä prosessina, jossa hallinta siirretään käyttäjältä laitteelle ja lopulta ohjelmistokehittäjälle. Trufanova pyrkii saamaan hallinnan takaisin muokkaamalla älypuhelimen kameran tulosta.

Equivalents (not clouds) valokuvasarja poikkeaa esteettisistä stereotypioista, todellisuudesta ja kirjaimellisesta tulkinnasta liikkumalla kohti abstraktia. Pikselien, digitaalisen kohinan ja voimakkaiden värien käyttö haastaa rajat valokuvan ja digitaalisen taiteen välillä.

Alexandra Trufanova (s. 1987, Kaliningrad, Venäjä) on Turun taideakatemiasta vastavalmistunut taiteilija. Vuodesta 2020 alkaen hän on käsitellyt digitalisaatioon ja digitaaliseen valokuvaan liittyviä aiheita.

Pasi Räsämäki
Naamari, 2022
Paljettireppu, 2022

Pasi Räsämäki
URBAARIO – KOKOELMA KAUPUNKILÖYTÖJÄ

Urbaario on oivallus, jonka sain alkaessani kuvamaan urbaaneja löytöjä. Kun tutussa herbaariossa etsitään ja tallennetaan kasveihin liittyvää materiaalia, urbaariossa kerätään löytöjä ihmisen elinympäristöstä ja tulkitaan niiden välittämää tietoa lajistamme ja elintavoistamme. Urbaarion kokoaja havainnoi arkista kaupunkiympäristöä ja harjoittaa silmää huomaamaan, mitä kaikkea maisemassa vilisee: joltakulta on pudonnut pullonkorkki tai aurinkolasit, joku on unohtanut reppunsa, joku muu rannekellonsa.

Näitä satunnaisia löytöjä kuvatessani olen pohtinut sitä, mille ne näyttävät ja mistä ne ovat tulleet. Kuinka paljon on nähty vaivaa, että on kehitetty joku tuote ja tuotemerkki – ja sitten, kun se on kulutettu, siitä tuleekin roska. Monitulkintaiset kuvat, joissa leikitellään mittakaavan muutoksella, tuovat eteemme näiden unohdettujen esineiden roisin kauneuden.

Samanlaista satunnaista kauneutta on myös arkeologiassa. Tuskin kukaan menneisyydessä on tiputtanut sormusta peltoon tarkoituksella sen sinne jättääkseen. Rahoja on kätketty ihan muista syistä, kuin merkiksi tulevaisuuden löytäjille. Hylätyt asuinpaikat on vain jätetty niille sijoilleen, mutta niitä tutkimalla me nykyajan ihmiset voimme päätellä monenlaisia asioita menneisyyden ihmisten elintavoista.

Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttelyssä valokuvani ja arkeologiset löydöt käyvät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisestä kyseenalaisesta erosta. Näitä erilaisia elementtejä vertaamalla voi myös miettiä hukkaavaa ihmisluontoa; kautta aikain jätämme jälkeemme myös tahattomia merkkejä itsestämme.

Menneisyys ei ole vain takanamme, vaan se on myös allamme, monessa kerroksessa. Päällimmäisenä, pintakerroksessa, näemme jäljet modernin, urbaanin ihmisen elämästä.

Pasi Räsämäki (s. 1966 Kivijärvi) on suomalainen valokuvataiteilija. Hän opiskeli valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutissa ja on toiminut aktiivisesti valokuvataiteen tekijänä ja opettajana. Hän oli mukana muun muassa Suomen valokuvataiteen museon eriarvoistumiseen keskittyvässä Tuntuuko tutulta? – Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttelyssä vuonna 2018. Räsämäen teoksia kuuluu Helsingin taidemuseo HAM:n, Joensuun taidemuseon ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin.

Timo Pyykkö
Jussi Halla-aho eduskunnassa
27.2.2020

Dokumenttikuva NYT!
Jaakko Avikainen, Rio Gandara, Ella Kiviniemi, Juhani Niiranen, Timo Pyykkö, Liisa Takala
9.6.–20.8.2022

Dokumenttikuva NYT! on valokuvataiteilija Olli Jaatisen (s. 1960, Mikkeli) kuratoima näyttely, jossa on esillä kuuden lehtikuvaajan tuotantoa. Tämä näyttely on jatkoa Jaatisen vuonna 2005 kokoamalle Arkemme kuvittajat -näyttelylle, josta mukana ovat Juhani Niiranen, Timo Pyykkö ja Liisa Takala. Heidän lisäkseen ”uusina” esiintyvät Jaakko Avikainen, Rio Gandara ja Ella Kiviniemi. Näyttelyä on tukenut Journalistisen kulttuurin edistämissätiö JOKES.

Jaakko Avikainen (s. 1959, Varkaus) aloitti Lehtikuvaajan taipaleensa Savon Sanomissa 80-luvun alussa. Teki merkittävimmän uransa Helsingissä kuvatoimisto Lehtikuvan palveluksessa, jossa oli myös useasti palkittu. Lopetti uransa Länsi-Savo lehdessä 2021. Eläkkeellä.

Rio Gandara (s. 1977, Bandung, Indonesia) on saanut valokuvaajan oppisopimuskoulutuksen Timo Junttilan Studiolla 2007–2009. Vuodet 2010–2013 hän toimi freelance-kuvaajana, vuodesta 2013 lähtien Helsingin Sanomissa. Tunnustuksia mm. Vuoden urheilukuva (Suomen kuvajournalistit ry) 2018 ja Patricia Seppälän säätiön kuvajournalistipalkinto 2022.

Ella Kiviniemi (s. 1991, Helsinki) on valokuvaaja ja elokuvantekijä. Hän on opiskellut kuvajournalismia Tampereen yliopistossa 2011–17 ja Tanskassa 2015–16. Tällä hetkellä Kiviniemi opiskelee Aalto-yliopistossa valokuvataiteen maisteriohjelmassa, sivuaineenaan elokuvaleikkaus. Hän on toiminut lehtikuvaajana mm. Aamulehdessä, Keskipohjanmaa-lehdessä ja Helsingin Sanomissa. Kuvajournalismikilpailussa 2021 Kiviniemi palkittiin Vuoden Reportaasi -tunnustuksella.

Juhani Niiranen (s. 1959, Ylöjärvi) on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri (Turun yliopisto, 1990). Valokuvaaja-artenomin tutkinnon hän sai Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 1995. Niiranen on toiminut Helsingin Sanomien valokuvaajana vuodesta 2006 lähtien.

Timo Pyykkö (s. 1973 Imatra) on Helsingissä asuva aikakauslehtikuvaaja. Lahden Muotoiluinstituutista valmistumisen jälkeen (1999) hän on työskennellyt A-lehdet Oy:ssä, ensimmäiset 14 vuotta Apu-lehdessä. Kuvaajan työ on jo useita vuosia sisältänyt myös videokuvauksen ja -editoinnin. Uran aikana Pyykön työtä on palkittu mm. Kuvajournalismikilpailussa ja Vuoden aikakauslehtikuvaajan tittelillä.

Liisa Takala (s. 1966, Mäntyharju) on Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 1994 valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja, joka on valokuvannut Helsingin Sanomille ja useille aikakausjulkaisuille ja työskennellyt kuvatoimittajana Yleisradiossa. Hän on myös vieraillut opettamassa henkilökuvausta Tampereen yliopistossa. Takala on palkittu muun muassa Vuoden lehtikuvajaana. Takala kuuluu Vapaat naiset -ryhmään, joka on syksyllä 2017 julkaissut Kaupunkisaunoja-kirjan (Gummerus).

Pekka Sipilä
SODANVASTAISIA PILAPIIRROKSIA

9.6.–20.8.2022

Pekka Sipilä (s. 1964, Hattula) on Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja. Hän on tehnyt töitä kuvatoimittajana ja graafikona. Keväällä 2022 hän alkoi tehdä sotaa vastustavia pilapiirroksia reaktiona Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.

Kuva: Erikoispoliisioperaatio 13.3.2022. Mielenosoitukset rauhan puolesta taltutettiin Venäjällä poliisivoimin. Voimaan astui laki, jonka perusteella sodan vastustamisesta voi saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen.


Näyttelyohjelma vuonna 2022

20.1.–12.3.2022 *

Sali, Aula, Galleriat I ja II: Olli Jaatinen: Linnun silmin - Ilmakuvia Mikkelistä (keskuksen tuotanto)
Galleria III: Kuvajournalismi 2020 -installaatio (Suomen kuvajournalistit ry)

17.3.–7.5.2022 **
Sali, Aula, Galleriat I, II ja III: Tero Puha

19.5.–4.6.2022
Sali ja Aula: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana
Galleria III: Paavo Jussi-Pekan ja Erkki Kakkosen ilmakuvia

9.6.–20.8.2022
Sali, Aula, Galleria I: Dokumenttikuva nyt! (Jaakko Avikainen, Rio Gandara, Ella Kiviniemi, Juhani Niiranen, Timo Pyykkö, Liisa Takala)
Galleria II: Pekka Sipilä: Sodanvastaisia pilapiirroksia
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

1.9.–15.10.2022 **
Sali & Aulagalleria: Touko Hujanen: Lantun henki
Galleria I: Martti Matilainen: Takaisin luontoon
Galleria II: Kapa: Päiväkirjamerkintöjä
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

28.10.2022 Museoiden Yö klo 17–24 **

Urbaaneja havaintoja kännyköillä - Nuorten medialeirin valokuvanäyttely
Mennyttä Mikkeliä Olavi Puusaaren ja Antero Teittisen lyhytfilmeissä

3.11.–10.12.2022 **
Sali ja Aula: Marja Söderlund
Galleriat I & II: Anne Kalliola/Päivi Röppänen: Entä jos
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

___

* Keskus aloitti näyttelykautensa 2022 avaamalla ainutlaatuisen ja monipuolisen näkymän paikalliseen ympäristöön ennen julkaisemattomilla ilmakuvilla ja suurina vedoksina Mikkelistä.
Galleriassa III oli esillä suomalaisten kuvajournalistien parhaimpia valokuvia Kuvajournalismi 2020 -kilpailusta digitaalisena installaationa.

Kestävän kehityksen ylläpitäminen edellyttää sekä paikallisidentiteetin tuntemista, että yhteisen maailmamme, muutosten ja visuaalisen kulttuuriperinnön ymmärtämistä.
Näyttelyiden ajan järjestettiin myös videostriimeinä Mediakasvatuksen kulttuuripolku Mikkelin yläkoulujen kasiluokkalaisille.

** Taidetta elämään - pääsymaksuton kausi.
Pääsymaksuttomilla kausilla keskus tuo taiteen ja kulttuurin kautta matalalla kynnyksellä hyvinvointia elämään.


Näyttelyohjelma vuonna 2021

8.1.–13.2.2021
Sali ja Aulagalleria: Taneli Eskola
Galleriat I ja II: Martti Jämsä
Galleria III: Historiallinen Mikkeli -kokoelmat

18.2.–8.5.2021
Sali ja Aulagalleria: Pave Maijanen
Galleria I–III: Pave Maijasen muistonäyttely

10.6.–7.8.2021
Sydämeni Saimaa: Kuva ja kulttuuriperintö
Kesänäyttely, kaikki galleriat, keskuksen oma tuotanto

26.8.–25.9.2021
Sali ja Aulagalleria: Muotokuvan koelaboratorio:
Eriksson, Pimenoff, Romppanen, Saksa, Vera
Galleria I: Heidi Kirjavainen
Galleria II: Simo Ripatti
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

30.9.–5.11.2021
Sali: Heli Kaskinen
Galleria I & II: Jenni Haili
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

11.11.–11.12.2021
Sali: Niina Vehmaa
Galleriat I & II: Henrik Duncker
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

Pave Maijanen: Kuva & Valo
Pave Maijasen muistonäyttely

Pave Maijanen kirjoitti syksyllä 2020 saatesanat näyttelyynsä:

”Näyttelyni sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää hiekan aaltoilemaan kuin veden. Kuvia on myös tuon saaren kirpputoreilta, muutama kuva on lastenlapsistani ja loput ovat ilman erityistä teemaa.

Pidin kesällä 2020 Kesälahdella elämäni ensimmäisen valokuvanäyttelyn, jonka kuratoi valokuvataiteilija Stefan Bremer. Hän on ollut suurena apuna näissä projekteissa. Steffe on tehnyt kaikki vedokset ja hän oli kanssani valitsemassa esillepantavia kuvia.

Näyttelyn otsikko Kuva ja Valo tulee siitä, että en koskaan käytä salamavaloa, vaan luonnonvalo on se, minkä kanssa on mielenkiintoista pelata.”

Pekka ”Pave” Maijanen (1950–2021) tunnetaan mittavasta urastaan muusikkona. Hän toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, basistina, rumpalina, kosketinsoittajana, kitaristina ja tuottajana. Vähemmän tunnettu on hänen toimintansa valokuvaajana. Oman valokuvanäyttelyn järjestäminen kuului hänen viimeisiin toiveisiinsa.

Pave Maijasen muistonäyttely

Pave Maijasen valokuvanäyttelyä täydensi Mikkelin valokuvakeskuksen ja Maijasen perikunnan kokoama muistonäyttely, jossa käytiin läpi Paven elämänkaarta noin kahdenkymmenen valokuvaajan ja fanin ottamilla kuvilla sekä esitellään hänen uransa visuaalinen aikajana.


Viisi galleriaa

Mikkelin valokuvakeskuksella on viisi hienoa taidegalleriatilaa: Sali, Aulagalleria, Galleria I, Galleria II ja Galleria III, joissa järjestetään vaihtuvia ja korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä. Keskuksen Aulassa on lisäksi yleisö- ja tietopalvelu sekä keskuksen julkaisujen kirjapuoti.

Mikkelin valokuvakeskuksella voit katsella rauhassa näyttelyitä, istahtaa ihailemaan teoksia tai kysyä neuvoa ja tietoja asiantuntevalta henkilöstökunnalta.

Mikkelin valokuvakeskus järjestää näyttelyitä, koulutusta, tekee korkeatasoisia julkaisuja, sekä valokuvaan, taiteeseen ja kuvalliseen viestintään liittyvää kehittämis- ja tutkimustoimintaa ympäri vuoden.

Keskus toimii valokuvataiteen sekä visuaalisen kulttuurin asiantuntijana niin Itä-Suomessa kuin myös valtakunnallisesti. Vuonna 1989 perustettu keskus on toiminut jo 33 vuotta ja järjestänyt lähes 300 näyttelyä. Mikkelin valokuvakeskus on Suomen Museoliiton jäsen.